[ asiat joita en edelleenkään ole oppinut ]

klo 22:34 | 3.5.2017
Mietin tässä yhtenä päivänä asioita, joita olen oppinut tahan ikaan mennessa, mutta en siltä istumalta keksinyt mitään.  Sen sijaan niitä asioita, joita en vieläkään ole oppinut tuli mieleen useita ihan kertarysäyksellä, joten tässä olkaa hyvät:


1.en ole oppinut, ettei mulla ole aikakonetta. Muutama päivä sitten ostin taas netissä lipun bussiin ja aloin sen jälkeen vasta miettimään, että mun pitäisi lähes aikamatkustaa, jotta ehtisin asemalle ajoissa. Usein tietysti kuvittelen, että homma sujuu kuin rasvattu ja esim. ratikka lähtee sillä sekunnilla, kun suvaitsen saapua pysäkille ja ehdin kiirehtimättä bussiin. Eipä muuten lähde. Olen tässä matkustanut useamman kerran kaukoliikenteen bussilla muutaman kuukauden aikana ja joka ikisellä kerralla olen ollut paikalla viimeisellä sekunnilla.



2. En ole myöskään oppinut laittamaan itseni enkä lasten vaatteita illalla valmiiksi. Ja silloin harvoin, kun ne päätän laittaa, en itse ole sillä fiiliksellä aamulla, että laittaisin kyseisen hameen/farkut/mekon/paidan päälleni saatikka sitten lapset. Heilläkin kun tuppaa olemaan suht kova tahto niiden ninja-go paitojensa kanssa tai minkä väriset vaatteiden tulisi milloinkin olla.



3. En osaa myöskään arvioida, kuinka monta ruokakassia pystyn kantamaan käsivoimin kotiin. Saatan siis lapata kärryn täyteen ruokaa, ja kassalla miettiä kukahan ne kantaisi meille saakka. Tähän saatetaan lisätä vielä yksi keskelle tietä makaamaan jäävä kaksivuotias, mutta siinähän tuo menee olkapäillä kantaessa.



4.  En ole oppinut tekemään asioita ajoissa, vaan pakkaan, leivon, siivoan tai teen tehtäviä aina viimetingassa. (Yleensä kaikkia noita samaan aikaan).



5. En myöskään ole oppinut, että lapsia ei tarvitse raahata joka jumalan kissanristiäisiin mukaan. Että ne ei kuole siihen, kun painan oven perässäni kiinni. Sillä vaikka nuo veijarit tuijottaisivat sinua isoilla silmillään ja ihan tosissaan lupaisivat käyttäytyä, unohtuu lupaukset heti ovella ja lapset kirmaavat villinä kuin lehmät kevätlaitumella. Se on siis vähän huono yhtälö esim. joissakin rikkimenevää tilpehööriä myytävissä tilaisuuksissa. Sen sijaan metsään kyseinen käytös toki sopii.



6. En myöskään ole oppinut kirjoittamaan aivoituksiani heti ylös. Mulla oli tähänkin joku tosi mehevä kohta, mutta nythän en sitä tietysti enää muistakaan.



7. Tuohon edelliseen liittyen, en myöskään ole oppinut vastaamaan heti tekstiviesteihin. Sillä seurauksella, että ystävät välillä kyselevät, josko viestit on tulleet perille tai että olenko suuttunut jostain.



8. En myoskään ole oppinut vastaamaan nasevasti ilkeiden ihmisten letkautuksiin en sähköpostilla enkä varsinkaan kasvotusten. Ihailen ihmisiä, jotka osaa aina vastata jotain fiksua, joka saa ilkeilijät tuntemaan itsensä vähän tyhmäksi. Itselläni sen sijaan alkaa kasvokkain tapahtuvassa tilanteessa sydän hakkaamaan ja tuntuu siltä, ettei veri kierrä päässä.



9. Kaiken lisäksi en osaa olla jännittämättä uusia tilanteita, uusia ihmisiä tai vaikka esitelmiä. Muuten olen ehkä puhumassa suuna päänä, mutta yksin äänessä oleminen toisten tuijottaessa on ihan kuumottavan vaikeaa. Ja tosiaan toi uusien ihmisten tapaaminen aiheuttaa sellaista myötähäpeää itseäni kohtaan aika usein jälkikäteen. "Mitä hemmettiä sun päässä liikkui, kun menit semmoista sanomaan.." Jaa-a.



10. Kokkikolmosena en ole oppinut laskemaan, kuinka paljon spaghettia tulee keittää. Meillä on siis usein keitettynä joko sen verran, että kaikille riittää juuri ja juuri tai niin paljon, että samasta kattilallisesta voisi syödä kolme päivää.



11. Niin ja edelleenkään en ole oppinut, uskomaan ettei märillä hiuksilla kannata mennä nukkumaan. Jos siis ei halua näyttää Röllin kaksoissiskolta noin niinkun aamutuimaan.



12. Enkä todellakaan ole oppinut menemään aikaisin nukkumaan, vaikka ihan varmasti melkein joka aamu päätän, että tänään on se päivä kun muutan tapani.



13. Kaiken tämän lisäksi en ole oppinut muistamaan, paljonko maitolitra maksoikaan. Enkä kyllä tiedä, tarvitaanko sitä tietoa ihan oikeasti jossain?



Mutta jos totta puhutaan, olen kuitenkin oppinut olemaan itselleni armollinen.  On ihan ok  olla vähän hassu.

Comments

Popular Posts