[ mene metsään. koskaan et tiedä, mihin siellä törmäät ]

klo 23:36 | 14.5.2017
Olen jo iäisyyden puhunut pyörään asennettavasta lasten kärrystä ja nyt viimein se on hankittu. Edelleen toki haaveilen kiinteästä lasten kuljetukseen tarkoitetusta pyörästä, mutta nyt olen kyllä Super tyytyväinen tästä uudesta hankinnasta, jonka Herra T lunasti joltakin kaveriltaan. Alumiininen kärry on ihanan kevyt, joten sitä jaksaa vetää perässään vähän tiukemmassakin ylämäessä. Tai ainakin Herra T jaksoi. Itse puuskutin ylämäissä yksin oman pyöräni kanssa, josta onnellisesti kosahti vaihteet.





Kävimme tänään siis lasten toiveesta eväsretkellä ja suuntasimme Mustikkamaalle sinne eläintarhan lähelle. Kävimme katsomassa uimarantaa hellepäivien varalle ja heittelemässä muutamia kiviäkin. Sitten kiipesimme kalliolle mutustelemaan leipää ja mustikoita. Koska kyllähän Mustikkamaalla pitää syödä mustikoita, olkoonkin kotoisin epsanjalaisesta puskasta.
Herra T alkoi siellä mäen nyppylän päällä huhuilemaan poikia ja minua katsomaan ja  toden totta, siellä pusikossa metsän reunalla paistatteli riikinkukko. Ihka elävä sellainen. Siinä tuijottelimme toisiamme ja Leon ehdotti herra kukolle, josko tämä haluaisi maistaa tämän kalkkunaleipää. Ei ilmeisesti halunnut, sillä käänsi katseen nyrpeänä toiseen suuntaan.  Vähän alkoi kyllä myös pelottamaan, josko metsästä hyppää seuraavaksi esimerkiksi leijona. Vaan ihan saimme olla rauhassa ja leijonat pysyivät puskissaan. Lapset saattoivat muuten saada hieman vääristyneen kuvan Suomen lintukannasta. Vaan minkäs teet.


Kävin vielä Korkeasaaren lipunmyynnissä kertomassa Herra Riikonkukon sijainnin tarkemmat koordinaatit. Ei ole kuulemma hätää, on asunut siellä metsässä jo pari viikkoa. Osaa sieltä suunnistaa halutessaan kotiin. Samaan aikaan Korkeasaaren suunnalta kuului kumeat "YEEEELP"-huudot. Taisi siellä Daami huudella miestään kotisaaren suuntaan.
Ps. Riikinkukkokuvaa lukuunottamatta, kuvat on otettu Mustikkamaalla pääsiäisenä

Comments

Popular Posts