[ miltä meidän lasten lapsuus maistuu ]

klo 11:17 | 26.11.2016
ruoka! Mielestäni yksi parhaista tavoista näyttää välittävänsä jostakin on valmistaa tälle ruokaa, tai tuoda vaikka TaKe away kotiin. Ehkä jopa mieluummin ruokaa kuin kukkia. Tämä siksi, että rakastan ruokaa ja makuelämyksiä ja harvoja kukkia voi syödä.
Itse olen jo lapsesta tykännyt maistaa kaikkia niitä ruokia, joita eteen on nostettu. Mummo aina muistelee, kuinka muut nyrpistelivät nenää joillekin ruuille ja vaati saada voita ja perunaa, kun minä taas sanoin aina: "mä maistelen". Varmasti en kaikesta tarjonnasta pitänytkään, mutta samalla mentaliteetilla mennään edelleenkin; lähes kaikkea voin ainakin maistaa, joitakin varmuuden vuoksi jopa kahdesti.
 Inhokkejakin lapsuudessa toki oli. Veriletut ovat yksi hyvä esimerkki ja vieläkin hieman kuvottaa, kun ajattelen niiden makua. Sitäkin pidempi on kuitenkin lapsuuden lempiruokien lista. Tietyt ruuat on takuuvarma tapa saada unohtamaan hetkeksi nykyhetki murheineen, ja voin siinä pöydässä ajatella olevani taas Kati 5v. Yksi varmimmista lapsuuden kulinaristisista nautinnoista on hernekeitto ja sinne sekaan juustoa ja sinappia (alle kouluikäisenä söin tosin hernarini ketsupilla, kuten söin myös maksalaatikon ja monet muutkin ruoat). Omat lapsenihan toki vihaavat hernekeittoa, joten kovin usein meillä ei sitä syödä. Koska olen ollut niin moniruokainen, en osaa nostaa yhtä ruokaa yli muiden, mutta esimerkiksi mummon paistamat muikut tai possunkylki, toisen mummon valmistamat  marjakiisselit, ja äidin lihapullat muistuttaa lapsuudesta.

Oikein tosissani toivon, että omien lapsien aikuistuessa ja muuttaessa pois kotoa, he voisivat kotona käydessään  palata hetkeksi takaisin lapsuuden viattomiin hetkiin istumalla äidin ruokapöytään. Haluaisin tulevaisuudessa olla sellainen höösäävä mami, joka tekee jokaiselle niiden lapsuuden lempiruokaa, vaikka toistaiseksi tietysti taistelen ruokaa koskevia vastalauseita vastaan. Aina ei vaan voi olla kaikkien lempiruokaa pöydässä.




                                                                                        
Jos hyppäisin  nyt aikakoneella vuoteen 2030, uskoisin tietäväni tarkkaan kaikkien kolmen pojan lempiruuan, jolla saisin heidät hetkeksi unohtamaan kaiken muun ympärillään ja ehkä kuvittelemaan olevansa taas pienen pieniä. Sellaisen ruuan, jonka tuoksun he tuntisivat jo ovelta.

Aronille valmistaisin Imatralaista lohikeittoa, johon lisään aina perunoita, jotta siitä tulee täyttävämpää ja ohjeesta poiketen lisään myös maustekurkut  aina vasta loppusuoralla. Tähän kuuluu myös ehdottomasti Herkkumaan maustekurkut, ne on vaan parempia kuin mikään muu. Meillä meni pitkään, ettei meillä syöty juurikaan kalaa Leonin kala-allergian takia. Onneksi se on nyt laantunut ja voimme koko perheenä syödä taas samaa ruokaa. Aron taas on ollut aina kalaruoan ystävä, joista tämä keitto on hänelle varmasti se rakkain.
Leon saisi ison annoksen kanaa pinaattipedillä ja pastaa. Viime viikolla viimeksi valmistin tätä ja sain niin monet kiitokset ja halit pieneltä mieheltä " koska äiti mä rakastan tätä ruokaa!" Tätä meillä syötiin tosi paljon myös juuri ennen Leonin syntymää ja sen jälkeen, joten hän on varmasti oppinut rakastamaan tätä jo äidinmaidossa.
Noahille maistuu yleensä ruoka kuin ruoka, mutta kaikki tomaattipohjaiset kastikkeet uppoaa pieneen mieheen parhaiten. Tästä syystä tekisin hänelle afrikkalaista maapähkinä-tomaattikastiketta ja riisiä. Toivon tosin, että vuonna 2030 Noah osaa syödä riisinsä niin, ettei niitä löydy vielä viikko ruokailun jälkeenkin herran hiuksista, sukista, liimaantuneena pöytään jne.  Taidankin kirjoitella tuon meidän ohjeen jaettavaksi tässä joku päivä.
Jälkiruoaksi valmistaisin ihanan mehevän brownien vaniljajäätelöllä tai kasan lettuja ja omenahilloa.
Koska siltä heidän lapsuus maistuu. 


 

Comments

Popular Posts