[ tehdään hyvää pienin askelin ]

klo 21:51 | 19.12.2016
Viime viikkoina varsinkin Aleppon tapahtumat ovat olleet itseni lisäksi varmasti monien mielessä. Tuntuu pahalta ajatella, että viattomat pienet lapset joutuvat kärsimään, eikä kuvia ja videoita voi juuri katsoa kuivin silmin. Haluaisin auttaa. Usealla tuntuu olevan usko mennyt avuntekijäjärjestöjen suhteen, mutta itse haluan vielä uskoa, että apua saadaan myös perille. Lahjoitamme kuukausittain pienen  summan Unicefille, josta toivon osan ajautuvan Syyrian suuntaan tällä hetkellä. Kiinnostuneena seuraan myös Unicefin Facebook-sivuja, missä käydään paljon keskustelua puolesta ja vastaan, ketä tulisi auttaa.
Koska hyväntekeväisyysjärjestöt pyörivät nimeonomaan vapaaehtoislahjoituksin, on mielestäni tärkeää muistaa, että jokainen saa itse päättää, ketä ja mitä järjestöä haluaa tukea, jos yleensä lahjoittaminen kiinnostaa. Jos ulkomaille suuntautuvat keräykset eivät ole oma juttu, voi apua antaa myös lähemmäksi. Myös kotimaassa on monia perheitä, jotka tarvitsevat apua, ja lahjoituksensa voi antaa vaikka  MLL.n Joulumieli kampanjaan. Näin saadaan taattua pienituloisille perheille jouluateria pöytään. Olen ollut myös tosi liikkuttunut huomatessa, kuinka paljon ihmiset lahjoittaa paketteja tuntemattomille lapsille esimerkiksi Joulupuu-keräyksen kautta.
Toki on tärkeää muistaa, ettei avuntarve lakkaa joulun jälkeen. Näin joulun aikaan auttaminen on tietysti  ymmärrettävästikin enemmän mielessä, kuin ehkä muulloin. Ja mun mielestä on hienoa, että edes kerran vuodessa herätään ajattelemaan kanssaihmisiä. Ja useinhan auttaminen vain lisää auttamista. Kaiken kruunaa auttamisesta tuleva hyvä mieli. Ei huono juttu sekään.
Huomasin tänään myös, että Wolt on mukana loistavassa jouluateria kodittomalle vitosella-kampanjassa Kuuleman mukaan jouluateriat olisi myyty jo loppuun, mutta se ei silti estä lahjoittamasta tuon linkin kautta. Lisäksi ainakin asunnottomien yönä kerättiin talvivaatteita kodittomille, mikä on helppo tapa auttaa myös. Veikkaan, että usealta löytyy kaapeista vanhoja hyväkuntoisia kenkiä ja vaatteita, joita ei itse enää tarvitse. Luulen, että näitä keräyksiä voi tulla vastaan myöhemminkin, joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki.
Teimme työpaikalla muutama viikko sitten joulukortteja yksinäisille ihmisille. Kurkkua alkoi jotenkin kuristaa se ajatus, kuinka monet ihmiset ovat yksinäisiä ja kuinka pieni teko, kuten joulukortti tai joulukukka saattaa oikeasti ilahduttaa jotakin enemmän, kuin osaa edes ajatella. Katselin Helsinki Mission sivuilla mahdollisuudesta auttaa muilla tavoin, mutta juuri nyt en pysty kuitenkaan sitoutumaan niin aktiivisesti, kuin vapaaehtoistyö vaatisi. Jos kuitenkin tiedät jonkun seuraa kaipaavan ihmisen tässä Helsingin Vallillan-Kallion akselilla, joka ei pistäisi pahakseen myös kolmen villihkön minimiehen panostusta tapaamisiin, niin vinkkaa ihmeessä. Musta olisi ihana olla ystävä jollekin sitä tarvitsevalle. Kirjekavereita saa tietty olla kauempaakin
Muistan, kun joskus 10-vuotiaana kävimme koulukaverini, Teijan,  kanssa esittämässä jouluisen balettiesityksen  kotikaupungin Terveyskeskuksen vanhusten osastolla aaton aattona. Itse kokemus on jäänyt elävästi mieleen ja jotenkin edelleenkin liikutun siitä, kuinka onnellisilta ne ihmiset vaikuttivat. Välttämättä en lähtisi enää tanssimaan tonttubalettia vanhainkotiin, mutta ehdottomasti olisin  valmis ilahduttamaan jollakin muulla tavalla. Kaikki ideat ovat tässäkin tervetulleita.

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä (nro 24) on muuten myös artikkeli hyväntekijöistä ja erilaisista tavoista auttaa. Suosittelen lukemaan. Jutussa mukana myös meidän ihana ikioma Lissu.

Ps. Bongasin tänään myös Lasipalatsin ja Forumin välissä   Hesyn Eläinten joulukeräyksen, jonne voi lahjoittaa rahan lisäksi myös ruokaa ja tarvikkeita. Lahjoittaa voi nähtävästi aina aaton aattoon saakka. Muistetaanhan siis myös ne karvaisemmat kaverit.

Comments

Popular Posts